Windguru Klobben/Soukka

Etusivu

Tervetuloa Espoonlahden Surffitalli r.y:n kotisivuille

Wanha

Vauhdin hurmaa vuodelta 1 tai 2 jälkeen purjelaudan syntymän.



EST perustettiin vuonna 1980 ja siitä lähtien seurassa on surffailtu jo yli 35 vuotta kesät talvet.

Yhdistyksen nimi on Espoonlahden Surffitalli, kotipaikka Espoonlahti ja kieli suomi.


Yhdistyksen tarkoituksena on kehittää ja edistää lautapurjehdusta sekä jäsentensä venetuntemusta ja vesillä liikkumisen tietoja ja taitoja toimeenpanemalla kursseja ja käytännön harjoituksia sekä järjestämällä kilpailuja.


Siinä juhlallisesti suora lainaus yhdistyksen alkuperäisten sääntöjen 1. ja 2. pykälästä. Käytännössä seuran toiminta on kaikkea muuta kuin näin juhlallisen vakavaa. Johtoajatuksena on pitää porukalla hauskaa vesillä ja etsiä omia rajojansa. Niiden löytyminen ja jopa ylittäminen ovat tämän lajin parasta antia. Onpa rajoja ylitetty ihan konkreettisestikin. Useampia vuosia sitten EST:n joukko ylitti Suomenlahden ja mediakynnyksen surffaamalla Tallinnaan "sukulaisiin"!

EST:ssa on kasvanut vuosien mittaan monta menestynyttä kilpasurffaajaa sekä kymmeniä koukkuun jääneitä - sitkeän riippuvuuden riivaamia puominkääntäjiä, jotka ilmestyvät vesille aina silloin kun "normaali itsesuojeluvaisto" ajaisi sisätiloihin.

2010-11-23

Talvinen surffauskokemus

Morjensta pöytään!


Aiheena:
- talvinen Suomi-surffauskokemus miinus asteilla, 
- 5.5mm semi-dry delux (leija)puku ja 6.5mm kengät sekä
- säikäyttävät kokemukset. 

Tarinassa on kokoemus, jonka haluan jakaa.

Paikkana EST kotiranta 21.11.2010 lämmöt -1..-2 deg
ja offshore pohjoistuuli 5-7 m/s. Kello 11-13. Hikiplaanin mahdollisuus.

Aiemmin en ole ollut vesillä lumen (n.5 cm) ja nollan alapuolella. Päätin testata
semi-dry pukua ja kenkiä sekä niiden toimivuutta -1..-2 asteessa.

Vuodesta 2005 on tullut surfittua vähäisen vapaan puitteissa mitä erilaisimmissa
keleissä, vaihtelevalla kalustolla ja kokemuksin. Keliänsä ei pääse valitsemaan
saatikka spottiansa. Joskus käy tuulen suhteen flaksi, yleensä ei.

Tämän lyhen matkan varrella on syntynyt kunnioitus luontoa ja vaihtelevia kelejä kohtaan,
jotka vie joskus voiton tyynessä taikka tuulessa.

RISKEJÄ EI OLE SYYTÄ OTTAA loukkaantumisten tai välinerikojen takia,
joita tulee ennemmin tai myöhemmin: masto poikki tai tyypillisesti mastonjalka korkkaa
(Made in Chxxa) jne. Jos paluumatka on pitkä seuraukset voivat olla kohtalokkaat oli
yksin taikka kaverin kanssa. Kannattaa suunnitella aina etukäteen miten toimia, jos kaikki
ei mene niin kuin pitää. Puhelin olisi syytä olla mukana vesitiiviissä pussissa.

Testin toteutus:

Pistin semi-dry puvun päälle jo kotona ilman aluskerrosta.
Kontissa vaatteiden vaihto ei enää tuntunut houkuttelevalta.

Konteilla 160L lauta ja 7.5 m2 riki, jotta pääsee palamaan rantaan offshoressakin,
ja jalat pysyy kuivina.

Vaihe 1: noin vajaa tunti:

Huppu, leijahaskat, vyötärötrapetsi ja kelluntaliivit. Isommat purjeet olivat jo kuivumassa.
7.5m2 purje oli JÄÄSSÄ ja vaikea rikattava, koska masto ei meinannut mennä taskuun.
Purje kannattaa kuivattaa talvisurfauksessa, jos sen haluaa rikata. Ei kuitenkaan
tarvinnut taistella, kuten Formularikin kanssa.

Vesi oli kirkasta ja pohjan ja jopa pikkukalat erotti lahdella harvinaisen selkeästi.

Näillä mentiin vajaa tunti Klobbenin edustalla ja pumppaamalla pääsi hikiplaaniin
pikkupuuskissa. Mielessä oli isompi purje, plaania olisi tullut enemmän.
Pikkupurje pysyi jäässä ja läpi oli vaikea nähdä. 

Sitten aiheeseen: sormia kipristeli ja paleli, vaikka muut kehonosat oli lämpimät.
Puku toimii hyvin, samoin jalat pysyi aivan lämpimänä, näissä ei ollut hädän päivää.

Kryssin rannalle takaisin ja se ottaa aina pohjatuulella aikansa.

Vaihe 2, vaihdoin käsineet: 
alle ohuet villasormikkaat ja niiden päälle laadukkaammat tiskihanskat.

Puvun hihat pistin hanskojen päälle.
Vesille takaisin kyttäämään pikkupuuskia, ja tulihan niitä ja muutama plaanin
pätkä. Grippi oli kohtuullinen. Tämä tuntui lämpimältä vaihtoehdolta.

Taas meni vajaa tunti ja kädet alkoi olla jäässä uudelleen kuten oli ennakoitavissa.

Huolestuin ja säikähdin pahasti, sillä oikean käden NIMETÖN tuntui TUNNOTTOMALTA
ja KOVALTA. Koputtelin hanskaa puomiin, enkä tuntenut mitään ko. sormen osalta.

Oikean käden nimetön sormi oli kova!

Pikku paniikissa alkoi oikean käden elvytys ja ravistelu, tunto ei vaan ottanut
palautuakseen. Kryssin rantaan vastatuuleen, joka hiipui sopivasti.
Kryssiminen tuntui ikuisuudelta. 

Vihdoin pääsin onkikivilaiturille asti, josta yleensä lähdetään ja
käännöksissä varotaan.

Tunnustelin oikeaa nimetöntä ja se oli edelleen kova ja tunnoton. Pystyin puristamaan
ja koukistamaan sormia toisaalta helposti. Kahlasin rantaan kaislikon reunoja pitkin
ja vedin laudan ja rikin perässä.

Rannalla riisuin hanskat ja yllätyin.

Villasormikkaan nimetön oli jäätynyt putkiloksi tiskihanskan sisällä. Sormikas-tsydeemi
oli kastunut lähdössä, vaikken muuten tarvinnut uida.

SORMESSA ei ollut vikaa, eikä se ollut jäätynyt, taikka tunnoton. Se oli helpotus
(Jorvi oli jo käynyt mielessä neopreeni asuste päällä).

EN SUOSITTELE TALVISURFFAUSTA KELLEKKÄÄN alle nolla-asteen. Kuningas HYPOTERMIAN
kanssa ei pidä leikkiä, sillä se tulee aina ja varmasti ajallansa.

Itse aion ratkaista käsineongelman, ennen kuin aion olla vesillä 
puoltatuntia pidempään, ellei olla plussan puolella, oli tuuli miten suosiollinen
tahansa. Rantautumisen pitäisi olla myös niin helppoa, että jalat yltää pohjaan,
jos sen tarve tulee.

Muutoin 5.5 mm semi-dry puku ja 6.5 mm kengät tuntui pelittävän hyvin.

Tämän kokemuksen aikana eräs EST surfkolleega vetää samaan aikaan aivan liekeissä 
muuta kuin kamelia Egyptin lämmössä. Tänään oli myös joulukadun avajaiset stadissa.


Karppa.